|
Tekevälle sattuu,
Oranssien valmentajan Mitri Pakkasen blogi
24.4.2007
PELAAJAN JUHLAA
Allianssi avaa sarjakautensa 2008 tämän viikon torstaina. On koittanut vuodenaika, joka on suomalaisen jalkapalloilijan juhlaa - sarjatasosta riippumatta.
Kolmonen pelataan huhti-syyskuussa. Sarjakausi on lyhyt, mutta intensiivinen. Noin viiteen kuukauteen mahtuu 22 ottelua, joista jokainen on pelaajan tähtihetki.
Kun takana on lähes puoli vuotta pimeyttä ja osin puuduttavaakin harjoittelua, valoisan vuodenajan pelikausi on enemmän kuin tervetullut. Se tarjoaa aivan uudenlaista nautintoa.
On kokonaan toinen asia, kuinka Suomen (yli)pitkää treenikautta kannattaisi rytmittää, jotta puutuminen jäisi mahdollisimman vähiin. Huolellisen pohdinnan arvoinen aihe.
Pelaaja harjoittelee pelatakseen. Pelipäivä on pelaajan juhlapäivä. Tuttua mantraa, mutta täyttä asiaa. Olisikin huolestuttavaa, jos pelaaja ei motivoituisi otteluun kuin itsestään. Jos peli ei sytytä, mikä sitten sytyttää?
Osa joukkueesta pelaa sarjan aikana paljon, osa vähän, osa ei juuri lainkaan. Ottelupäivä voi olla vähänkin pelaavalle juhlapäivä, mikäli hän on sitoutunut joukkueeseen ja tuntee olevansa osa sitä. Kaikkien pelaajien merkitystä joukkueelle ei mitata peliminuuteissa.
Vaihtopelaajat ovat maailman jokaisen kilpailullisesti tavoitteellisen joukkueen tyytymättömin osa, ymmärrettävästi. Silti joukkue, jonka vaihtopenkki on tyytymättömyydestään huolimatta sitoutunut, menestyy usein parhaiten.
18.3.2007: ARVOSTUS JA SEN PUUTE
7.2.2007: 22 TAVOITETTA
Lue myös Mitri Pakkasen haastattelu tammikuulta
|
|
